Liikennevirkailijan kokemuksia Lapin lentokentiltä

Kerron tässä kokemuksistani sesonkityöstä pohjoisen lentoasemilla ja työstä lentoasemalla ylipäätään. Sesonkityökausi pohjoisessa kestää yleensä noin marraskuun puolivälistä maaliskuun loppuun, ja työvoiman tarvetta on ollut ainakin Kittilän, Rovaniemen, Ivalon, Enontekiön ja Kuusamon asemilla.

Lähdin marraskuussa 2021 hyvin nopealla aikataululla liikennevirkailijaksi Kittilän lentoasemalle. Kittilässä vierähti lopulta viisi ja puoli kuukautta lähes siivillä.

Sen jälkeen minulle tarjoutui tilaisuus siirtyä suoraan samoihin töihin Helsinki-Vantaalle kesäsesongiksi, ja aika pian paikka muuttuikin vakituiseksi. Edellinen työpaikka oli tuolloin vielä teknisesti olemassa, mutta tiesin jo, että polkuni on ottanut uuden suunnan ja aiemmasta en kaipaa enää mitään.

Koska Lappi on ollut lähellä sydäntäni ja lukemattomien, kaikille vuodenajoille osuneiden matkojeni kohteena jo 1980-luvun alkupuolelta lähtien, en epäröinyt hetkeäkään, kun Helsingin ja muiden kenttien vakituisesta henkilökunnasta haettiin tilapäisiä lisäkäsipareja pohjoiseen. Olin viisi päivää apuna Kuusamossa, missä tämän jutun kirjoitin odottaessani lentoni lähtöä takaisin Helsinkiin.

Kenelle kausityö kentällä sopii?

Kausityöhän sopii periaatteessa kaikille, jotka suhtautuvat elämään avoimesti, mietittävät tulevaisuuttaan työn suhteen ensi kertaa tai toisaalta vaihtoehtoja nykyisen, ilmiselvän tulevaisuuden suhteen ja janoavat uusi kokemuksia.

Elämäntilaanteen on tietenkin oltava sopiva, ja sehän onneksi on muuttuvaista sorttia. Se, mikä ei eilen olisi tullut kysymykseenkään, onkin tänään aivan passeli mahdollisuus.

Minulle lentokenttätyö on elämäntapa tällä erää, sanoisin, että raikas harrastus, josta saa palkkaa, ellei se suotta vähättelisi näitä töitä ja niiden tärkeyttä. On ihanaa, kun voi mennä hymyssä suin ja odottavaisena töihin katsomaan, mitä päivä tuokaan tullessaan.

Iällä, koulutuksella, sukupuolella ja aikaisemmilla tekemisillä ei ole niin väliä, sillä tarjolla on monia, erilaisia tehtäviä, ja niihin kaikkiin tarjotaan työsuhteen alussa tehtävän edellyttämä koulutus.

Koulutusta on tarjolla myös jatkossa, jos työsuhde jatkuukin pidempään jossain ja jossain muodossa. Samalla usein tarjoutuu mahdollisuus laajentaa osaamistaan, saada lisää vaihtelua ja vastuualueita työhön ja toki myös lisää palkkaa.

Näissä hommissa on vaikea leipääntyä, sillä oppimista riittää ikuisesti, ja myös usein muuttuvat asiat pitävät hereillä. Tylsää ei ole.

Ja ovathan nämä ammatit myös kansainvälisiä. Pulaa tekijöistä on koronan jäljiltä median mukaan edelleen lähes kaikkialla ainakin Euroopassa. Talvet siis pohjoisessa ja kesät jossain ihan muualla? Sehän voisi toimia, eikö? Ilmailualan kieli on englanti, joten sen hyvät taidot voivat avata portit monessakin paikassa. Tai mitä, jos yhdistäisi Suomen parhaat puolet ja olisi talvet pohjoisessa ja kesät vaikka Suomen upeassa saaristossa tai muussa mahtavassa kesäkohteessa? Hienoja vaihtoehtoja on, kunhan löytää ja valitsee omansa!

Jutun kirjoittaja,työskentelee tällä hetkellä Helsinki-Vantaan lentoasemalla, mutta ensi askeleet tähän ammattiin tulivat ja jäivät pysyvästi selkäytimeen Kittilän lentoaseman sesongista.